bee-keeper

Vinkit ja oppaat · Kaikille ·

🕯️

Kenno ja mehiläisvaha: rakennettu kenno, pohjat ja vanhojen kehien vaihto

Kenno on pesän tukiranka — siellä kasvatetaan sikiöt ja säilytetään hunaja ja siitepöly. Mehiläiset rakentavat sen itse vahanrauhasistaan, ja se maksaa niille kovan hinnan: yhden vahakilon tuottamiseen kuluu useita kiloja hunajaa. Kennoa kannattaa siis kohdella huolella, mutta ilman turhaa hartautta — se on työmateriaali, joka on ajan mittaan uusittava.

Miten mehiläiset rakentavat kennoa

Nuoret työläiset erittävät vahaa pieninä hiutaleina vatsapuolen rauhasistaan, pureskelevat ja muovaavat sen sitten täydellisiksi kuusikulmaisiksi soluiksi. Kennon rakentaminen vaatii lämpimän parven ja vahvan mesikauden tai ruokinnan — se etenee nopeimmin kevään voimakkaimman kasvun aikaan. Tuore kenno on vaalea, lähes valkoinen ja hauras; ajan myötä se tummuu keltaisesta ruskean kautta lähes mustaksi.

Pohjakenno vai pohjaton kenno

Useimmat mehiläistarhaajat antavat mehiläisten rakentaa kennon pohjalle — ohuelle vaha- (tai muovi-) levylle, johon on painettu solukuvio ja joka on kiinnitetty kehykseen. Se ohjaa mehiläisiä rakentamaan tasaisen työläiskennon kehän tasoon.

Molemmat tavat toimivat. Jos olet vasta aloittamassa, pohja helpottaa työtä.

Miltä hyvä ja huono kenno näyttää

Hyvä kenno on tasainen, kehän tasossa, siisteine työläissoluineen eikä siinä ole suuria reikiä tai pullistumia. Huonon kennon tunnistat merkeistä, jotka haittaavat pesän terveyttä:

Miksi ja kuinka usein vanha kenno on uusittava

Vanha, musta kenno on tarhan suurin piilevä taakka. Vuosien mittaan solut kapenevat kertyneiden kotelokoppien vuoksi, jolloin niissä kuoriutuvat mehiläiset jäävät pienemmiksi. Vielä tärkeämpää on, että vaha imee ja pidättää itsessään lääke- ja torjunta-ainejäämiä sekä tautien aiheuttajia (nosemaitiöitä, amerikkalaista mätää ja muita).

Solutyypit: työläis- ja kuhnurisolut

Mehiläiset rakentavat kahta pääkokoista solua. Työläissolut ovat pienempiä ja muodostavat suurimman osan kennosta — niissä kasvatetaan työläisiä ja säilytetään hunajaa sekä siitepölyä. Kuhnurisolut ovat suurempia ja niiden kannet ovat kuperia; niissä kasvatetaan kuhnureita. Vähäinen kuhnurikenno on normaalia ja jopa hyödyllistä: yhdestä sellaisesta kehästä saa tarkoituksellisen varroa-ansan, sillä punkit lisääntyvät mielellään kuhnurisikiössä.

Kennon säilytys ja suojaaminen vahakoilta

Rakennettu kenno on aarre — se säästää mehiläisiltä viikkojen työn. Mutta tyhjä kenno pesän ulkopuolella joutuu vahakoin hyökkäyksen kohteeksi, sillä sen toukat kaivautuvat kennoon ja tuhoavat sen, erityisesti tumman, aiemmin sikiötä sisältäneen kennon.

Vahan sulattaminen ja uusiokäyttö

Älä heitä pois vanhaa kennoa, lingottuja hunajakansia tai villikennon paloja — sulata ne vahaksi. Sulata höyryllä, aurinkosulattimessa tai vedessä (ei koskaan avotulella, sillä vaha on herkästi syttyvää). Puhdas vaha käytetään uusiin pohjiin, kynttilöihin tai kosmetiikkaan. Moni mehiläistarhaaja vaihtaa vahansa valmiiseen pohjaan — asioi vain luotettavien jalostajien kanssa, sillä pohjakin voi kantaa mukanaan tauteja ja jäämiä.

Kenno on tarhasi elävä varasto — sovelluksessa voit seurata kehän ikää ja rakennettua kennoa pesäkohtaisesti, joten tiedät aina, minkä kennon on aika väistyä.

Aiheeseen liittyvät oppaat

Avaa bee-keeper →